Kuukkelin tuntomerkit
Miten tunnistaa kuukkeli oikeista linnuista?
On tärkeää erottaa epäyksilöt Jumalan valituista, siispä kannattaa laittaa mieleen kuukkelin
tuntomerkit. Kuukkeli on yleensä luonnossa helppo tunnistaa; sen katala ja ahne katse eivät
voi olla paljastumatta. Likainen, takkuinen ja haiseva höyhen kerros puhuvat myös puolestaan.
Näin siis normaalisti. Mutta tuolla saastalla on tapana soluttautua toisten lajien joukkoon
jotta tuo luopio voisi paljastaa muiden ruokakätköt omalle saasta-suvulleen. Mutta
silloinkaan tuo katala eläin ei ole näkymätön. Tarkkasilmäiset voivat taatusti havaita
kuukkelille tavanomaisen likaisen hajun, ontuvan kävelyn, nilkuttavan lennon ja kuolan
joka valuu sen nokanpielistä silkasta ahneudesta. Yksi kätevimmistä keinoista erottaa kuukkeli
muista linnuista (varsinkin suuresta parvesta) on heittää esim. puun juurelle kiiltävä
tammenterho, jota tuo kurja epälintu ei voi ohittaa, ja kuukkelin syöksyessä varastamaan
tuota herkkupalaa, voit suorittaa toimintasi, mikä vaaditaan kuukkelin pysäyttämiseen.
1 Silmät - Kuukkelin silmät ovat yleensä harmaat väriltään, monesti myös kaihin peittämä näköalue
aiheuttaa harhakuvan, että lentäessään kuukkeli olisi humalassa. Tiettävästi näin ei kuitenkaan
ole, sillä kuukkelin perversseihin opetuksiin ei kuulu alkoholi. Ns. kierosilmäisyyttä on myös
havaittu paljolti kuukkelien piirissä.
2 Höyhenpeite - Kuukkelin höyhenpeite on yleensä pikimusta. Nuhjuinen ja takkuinen höyhenpeite
ei ole vesitiivis, joka kannattaa huomioda kuukkelin tuhoamista suorittaessa. Kuukkelin selkää
'koristaa' korkea selkäkyttyrä, jota korostaa matalalla oleva pää.
3 Pää - Kuukkelin raihnaista päätä dominoi kokonsa puolesta suuri ja kiero nokka. Yleensä tuo
samainen nokka on myös halkeillut valkuaisaineitten ja kalsiumin puutteen johdosta.
Yläpurentainen leuka taasen aiheuttaa paitsi nokkalohkojen epäpituisuuden, myös sen ettei
kuukkelin saa ikinä purettua leukojaan yhteen. Ruokaa menee huomattava määrä hukkaan, joten
kuukkelin täytyy varastaa suuria määriä muiden, rehtien, lintujen ruokaa.
4 Jalat - Kuukkelin länkisääriset ja raihnaiset jalat ovat yleensä leveässä haara-asennossa,
tämä johtuu kuukkelille ominaisesta tarpeesta; tasapainon ylläpitämisestä. Kuukkelilla on
todistetusti eläinkunnan huonoin tasapaino-elin (6), joten ei olekaan harvinaista että joskus
metsässä kävellessään (esim. sienestäessä) voi saada kuukkelin kalloonsa. Onneksi kuitenkin
vakavammat onnettomuudet ovat harvinaisia johtuen kuukkelin heikosta nokasta yhdistettynä sen
velttoon olemukseen.
5 Pyrstö - Hapsuuntunut ja kuolleen näköinen pyrstö on oikea malliesimerkki siitä kuinka
joidenkin lintujen kohdalla mikään ei mene oikein. Pyrstö on täysin hyödytön kuukkelilla;
navigointi maastossa on todellakin kuin katselisi siipijuopon lentoa! Harhailu joskus
vaarallisen lähellä avuttomia marjastajia on maksanut kuukkeleille monta haastetta. Mutta
ainuttakaan tuollaista selkärangatonta vale-lintua ei tietenkään ole saatu vielä oikeuden
eteen.