Kuukkelin tuntomerkit



Miten tunnistaa kuukkeli oikeista linnuista?


On tärkeää erottaa epäyksilöt Jumalan valituista, siispä kannattaa laittaa mieleen kuukkelin tuntomerkit. Kuukkeli on yleensä luonnossa helppo tunnistaa; sen katala ja ahne katse eivät voi olla paljastumatta. Likainen, takkuinen ja haiseva höyhen kerros puhuvat myös puolestaan. Näin siis normaalisti. Mutta tuolla saastalla on tapana soluttautua toisten lajien joukkoon jotta tuo luopio voisi paljastaa muiden ruokakätköt omalle saasta-suvulleen. Mutta silloinkaan tuo katala eläin ei ole näkymätön. Tarkkasilmäiset voivat taatusti havaita kuukkelille tavanomaisen likaisen hajun, ontuvan kävelyn, nilkuttavan lennon ja kuolan joka valuu sen nokanpielistä silkasta ahneudesta. Yksi kätevimmistä keinoista erottaa kuukkeli muista linnuista (varsinkin suuresta parvesta) on heittää esim. puun juurelle kiiltävä tammenterho, jota tuo kurja epälintu ei voi ohittaa, ja kuukkelin syöksyessä varastamaan tuota herkkupalaa, voit suorittaa toimintasi, mikä vaaditaan kuukkelin pysäyttämiseen.

1 Silmät - Kuukkelin silmät ovat yleensä harmaat väriltään, monesti myös kaihin peittämä näköalue aiheuttaa harhakuvan, että lentäessään kuukkeli olisi humalassa. Tiettävästi näin ei kuitenkaan ole, sillä kuukkelin perversseihin opetuksiin ei kuulu alkoholi. Ns. kierosilmäisyyttä on myös havaittu paljolti kuukkelien piirissä.

2 Höyhenpeite - Kuukkelin höyhenpeite on yleensä pikimusta. Nuhjuinen ja takkuinen höyhenpeite ei ole vesitiivis, joka kannattaa huomioda kuukkelin tuhoamista suorittaessa. Kuukkelin selkää 'koristaa' korkea selkäkyttyrä, jota korostaa matalalla oleva pää.

3 Pää - Kuukkelin raihnaista päätä dominoi kokonsa puolesta suuri ja kiero nokka. Yleensä tuo samainen nokka on myös halkeillut valkuaisaineitten ja kalsiumin puutteen johdosta. Yläpurentainen leuka taasen aiheuttaa paitsi nokkalohkojen epäpituisuuden, myös sen ettei kuukkelin saa ikinä purettua leukojaan yhteen. Ruokaa menee huomattava määrä hukkaan, joten kuukkelin täytyy varastaa suuria määriä muiden, rehtien, lintujen ruokaa.

4 Jalat - Kuukkelin länkisääriset ja raihnaiset jalat ovat yleensä leveässä haara-asennossa, tämä johtuu kuukkelille ominaisesta tarpeesta; tasapainon ylläpitämisestä. Kuukkelilla on todistetusti eläinkunnan huonoin tasapaino-elin (6), joten ei olekaan harvinaista että joskus metsässä kävellessään (esim. sienestäessä) voi saada kuukkelin kalloonsa. Onneksi kuitenkin vakavammat onnettomuudet ovat harvinaisia johtuen kuukkelin heikosta nokasta yhdistettynä sen velttoon olemukseen.

5 Pyrstö - Hapsuuntunut ja kuolleen näköinen pyrstö on oikea malliesimerkki siitä kuinka joidenkin lintujen kohdalla mikään ei mene oikein. Pyrstö on täysin hyödytön kuukkelilla; navigointi maastossa on todellakin kuin katselisi siipijuopon lentoa! Harhailu joskus vaarallisen lähellä avuttomia marjastajia on maksanut kuukkeleille monta haastetta. Mutta ainuttakaan tuollaista selkärangatonta vale-lintua ei tietenkään ole saatu vielä oikeuden eteen.

Kuva.